maanantai 11. toukokuuta 2015

hyvä vai huono?


Olen kuullut paljon juttuja hyvistä ratsuista ja sitten noista huonoista.
Yleisin peruste hyvälle ratsulle on että sillä kilpaillaan aktiivisesti vaikeissa kouluratsastusluokissa ja yleensäkkään nämä hienot hevoset ovat sellaista puhdasta kultaa että tavan tallaaja saa varoa jos kurkistaa karsinaan oven yli.
Toiset ovat sitten niitä jotka hyppäävät VÄHINTÄÄN 110cm luokkia ja niitäkin vaan lämmittelymielessä. Ne taas ovat niin "kuumia" että tavantallaajalla hanskat on tulessa ja hevonen irti ja katkaisee koipensa, joten pysykää niistäkin kaukana.
Sitten on näitä huonoja  ratsuja jotka kulkevat ratsastuskoulujen kilpailuissa millon mikäkin ratsastaja (jotka auttamatta ovat aivan surkeita kerta eivät jo 10 vuotiaana ole olleet jonkin sortin mestaruuksissa sijoittuneita) selässä keikkuen  jotain yrittäen saavuttaa.
Vielä huonompia ovat nämä puskapollet joita harrastelijat pitävät pölyisissä pienissä talleissaan ja pienissä homeisissa karsinoissaan(vaikka kukaan ei ole edes vaivautunut katsomaan tallia muutakun ulkopuolelta) varmasti eivät ruokaakaan saa.
Varmaan kaikkein kamalimpia otuksia ovat eläkeläiset. Nämä entiset Kullatut ja kuumat hevoset loistavilta kisakentiltä jossa kaikki on puhdasta kiiltävää ja niin postikorttikuvan tarkkaa näpertämistä että sokeaksi tulee jos ei aurinkolasit päässä nökötä. Nämä vanhukset eivät jaksaneet enää tai omistaja huomasi nuoremman olevan myytävänä. teuraaksi tai äkkiä lahjoituksena pois jollekkin tädille/sedälle pusikkoon piiloon.
Olen nähnyt monenlaista hevosta. nuoresta vanhukseen, hipistä rokkariin jne.
mietin tässä että mikä saa ihmiset päättämään mikä hevonen on hyvä ja etenkin milloin hevonen on huono? olisiko mahdollista että tämä hyvä hevonen olisi erilaisissa käsissä ollut sitten huono?
vai olisiko tästä huonosta tullut kokeneemman käsissä paras? kyllä tiedetään että on liikkeet geenit luonne yms vaikuttavia tekijöitä mutta näin perus turpatuntumalla.
Hevonen:
4 jalkaa
runko
kaula
pää jossa samettinen turpa ja
sieraimet
ylhäällä 2 korvaa jotka tutkivat maailmaa kokoajan
harjas ja häntä.
jokaisella yksilöllä omat tunteet.

onko hevonen huono jos se opettaa ihmistä toimimaan sen kanssa vaikka välillä sillä hermot ihmiseen menisikin ja päättää tehdä juuri niinkuin itse haluaa.
onko hevonen hyvä jos se hyppää joka esteen yli oli se sitten turvallista tai ei. mutta koska hyppää korkealle on hyvä?
onko hevonen huono jos se nauttii elämästään metsän siimeksessä pienellä tilalla ilman stressiä?
onko hevonen hyvä jos sen elämä on pelkkää koulutustason korotusta ja kulkee hyvin kopissa puolet
elämästään?

olisiko sittenkin niin että hevonen on juuri niin hyvä kuin sitä arvostava ihminen?


torstai 7. toukokuuta 2015

ETTÄ TERVE!

Joillakin ihmisillä on tapana zempata muita ja kun menee joku asia huonpsti niin etsiä niitä hyviä asioita tekemisestä.
Satun myös tuntemaan tälläisen ihmisen... tosin mulle se ei kyllä koskaan ole zemppaava saatikka koita löytää mitään positiivista.
Jostain syystä en tästä ihmisestä pääse eroon niin millään tapaa.. johtuneeko sitten siitä että ollaan tunnettu parisenkymmentä vuotta ? en tiedä en vissiin oo terve :D
tai sitten se on se paremmuuden tunne mikä itselle tulee kun muistaa jokaisen ilkeän kommentin jälkeen hymyillä  toiselle ja miettiä että vittu mikä urpo oon kyllä nii paljon parempi ihminen.
esimerkkinä kerrottakoon että kun minä olen kilpailemassa (ratsastamassa) teen tietenkin kaiken väärin. en edisty missään ja lähestulkoon että hittojako ees viitsin yrittää koska ei musta koskaan mitään tule. samalla muistaa mainostaa että kuinka hyvä hän on ja jos joku ei ole onnistunut niin se hevonenhan vaan on vaikea ratsastaa yms.. auta armias jos erehdyn sanomaan ettei hevonen tänään tahtonut kuunnella vaan ennemmin kyttäsi ja säikkyi kaikkea ympärillä olevaa. "höpö höpö sun vaan ois pitänyt osata ratsastaa eikä matkustaa kyydissä kannattaa varmaan opetella perusasiat ennen kun ens kerran meet" jep.
toisena esimerkkinä sitten että puhutaan häikäilemättömästi paskaa seläntakana.
saattaa huikata jollekkin että "moooi voitko tehdä sitä ja sitä mun puolesta samalla kun oot kuitenkin lähes sinneppäi menossa" ystävällisesti toinen lähtee hoitamaan annettua tehtävää ja kun häviää näköpiiristä alkaa kommentointi: "kato nyt kuinka lihava tuokin on. miten se kehtaa edes ratsastushousuja laittaa jalkaan" just tollanen joka luulee olevansa jotain mutta ei todellakaan ole"
toinen on ostanut kalliit housut ja tämä menee tekohymy naamalla kyselemään että mistä näitä saa on niin kivan näköiset. "paikasta X tilasin nää on kokoa M mut jos tahdot tilata ni kannattaa ottaa varmaan 1 isompaa kokoa" kyseeinen henkilö oli todennut että oma koko olikin vähän pieni päälle puettuna. sitten tämä tulee mulle selittämään että "ai hitto mikä idiootti tilasin kuitenkin omaa kokoa ja kato kui isot nämä on (vetää vatsan sisään ja näyttää että vyötärölle jää tyhjää tilaa kunnes ohimennen huomaan että makkarahan siihen ilmaantuu kun lopettaa sen vatsan sisään vetämisen ottaakseen happea) pitäisi varmaan mennä viereen seisomaan ja näyttää että joo ihan hyvät nää on. jos se vaikka tajuais vähän laihduttaa kun ei tunnu tietävän minkä kokoinen itse on"
MITÄ VITT*A?! taas tulee se tunne että oikeesti omassa päässä on ehkä sittenkin palikat kohdallaan kun ei tarviste muiden selätakana puhua paskaa ja haukkua että tuntisi itsensä paremmaksi.
paska ihminen se tietty olen minäkin kun kehtaan tuntojani anonyymisti kirjoittaa kyseisestä ihmisestä vaikka välillä tekemisissä sitten ollaankin ja tullaan hyvin toimeen hetkittäin. kumpi sitten fuulaa enemmän? se joka varmaan tälläkin hetkellä jaksaa selittää jollekkin että oon paska ja kuinka hän esittää mukavaa jos vaikka sitten teen mitä hän haluaa vai minä joka nielen ton kaiken biojätteen mitä toisen suusta tulee ja hymyilen vaan :D

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

auto-ongelmia vai jtn muuta

Taloudessa on 2 autoa. Mies huoltaa.. Mitäs sitten kun näin ei tapahdukkaan pyynnöstä huolimatta ja vikaa tulee?
Se jonka alunperin piti autoa tarkistella ilmenneiden puutteiden takia jättää tämän homman "huomiselle" sanomatta mitään ja painuu remonttikaljoille, ja toinen kuvittelee että kaikki ok (koska näin on annettu ymmärtää).
Kas kummaa autoon tulee toinen "vika" ja mies sitten sitä tarkistelemaan. katsoo samalla myös edellisen "vian" tilanteen ja tulee takaisin kotiin...
Alkaa kamala huutaminen että toinen on auton lähes rikkonut vaikka itseasiassa auto ei ole sen enempää tai vähempää rikki. ottaa auton avaimet ja lähtee miesten kanssa kaljoittelemaan kun ilmenee että syy puutteiden korjaamiseen olikin oma moka.
Supernaisena tietenkin laitetaan lapset nukkumaan hymyssä suin ja iltasatukin tulee luettua vaikka pala pyörii kurkussa ja sivuja käännetään kuin sumussa. Lapset nukkuvat ja mieli tekisi tekstata/soittaa ja kertoa mitä mieltä on taas supermiehen toiminnasta. Elämässä ei tunnu olevan taaskaan mitään hyvää.

EI.

Katseltuaan tyhjentäviä videoita hassuista eläimistä aina sekopäisiin epäonnistumisiin kuntosalilla keksii purkaa kiukkunsa kotitreeneihin ja kyllä elämä taas melkein jo hymyilee.
Sitä käy vielä katsomassa kun 3 pientä tuhisijaa nukkuu rauhallista unta unilelut kainaloissaan.
Nousee hymy.

Ehkä elämä ei olekkaan niin epäreilua kun jaksaa keskittyä positiivisiin asioihin eikä jää murehtimaan turhanpäiväisiä riitoja olemattomista asioista.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tästäkö se alkaa?

Tämä on kai nyt sitten sitä vanhempieni vouhkaamaa maailmanlopun alkua koska en olisi ikinä kuvitellut kirjoittavani minkäänlaista blogia.
Niin en siis ikinä...
Mitähän kaveritkin ajattelis?
Entäs kyseiset ihmiset joista tiedän jo nyt kirjoittavani jossain vaiheessa toki eri nimillä mutta silti...
Kerronko aviomiehelle? NO EN TODELLAKAAN ;)



... Mistä ihmeestä sitä aloittaisi?...

Koska en pääse itseni kanssa selvyyteen pitäisikö elämääni avata kerralla enemmän että joku ymmärtäisi vaikka toisaalta sekään ei ole uutta että ei ihan ymmärretä. en se ymmärrä minäkään. jotenka. kevyesti tästä viikosta



Rakas mieheni on ollut töissä joten mulle on jäänyt tuhottoman vähän vapaa-aikaa lapsista ja kotitöistä. kuitenkin olen päässyt TALLILLE mikä taas onkin se paikka jossa pää tuulettuu eikä kotiin palaaminen tunnu enää niin raskaalle. ratsuja on mulla muutama mutta yhtä sitten treenaan omatoimisesti enemmän ja vähemmän ja viimekerralla treenattiin laukannostoja.
Kassu on siis vain perusaskellajit opetettuna tullut suomeen ja siitä sitten olen koittanut muovata ratsua.
Ylpeänä totean että että kyllä siitä hieno tulee ja ehkä joskus sillä pääsisi kisaamaankin.
Kuinka etupainoisesta turrasta kömpelyksestä onkin tullut kevyt herkkä ja ainakin ajoittain toimiva ratsu?!
työtunteja tuhansia loukkaantumisia hevosella 1, ratsastajalla... noh kuka noita laskee :D

kuitenkin kaikestahuolimatta nyt aletaan olla siinä pisteessä että laukka nousee pyöreästi ja lähtee pehmeästi mutta jäntevästi takajaloista eikä enää juosta miljoonaa etusilla kun takapää jo aloitti parimetriä sitten laukan -.- eikä enää tunnu että kohta kaadutaan kaarteessa jos sen laukan saa nostettua!


luin jostain hevosen suoraksi ratsastamisesta. ratsasta neliötä. erikokoisia ja eri suuntiin. kuulosti alkuun hömpälle mutta hei. sehän toimi! aloitin siis käyntityöskentelyn siirtymillä seis ja eteen. sitten aloin ratsastaa neliötä (eli suoraan, tee kunnon kulma vaikka vasemmalle, taas suoraan, uusi kulma jne) molempiin suuntiin. sitte taas siirtymiä. käynti- ravi - käynti- seis- käynti jne. sitten jäin ravaamaan ja tein vielä pari neliötä sekä pys- peruutus - ravi siirtymiä. sitten nostettiin laukka ja sehän oli hyvä! parempi kuin koskaan! ensikerralla kokeilen uudestaan oliko tällä vaikutusta vai ei.

Tänään myös tipahti HIPPOS postilaatikosta ja siinä ensin mainoslehtiset selattuani en voinut kuin nauraa tuotteelle "satulaliima"! siis sellasta liimaa oikeasti valmistetaan mikä parantaa pitoa satulassa :D miksen tätä ihmetuotetta ole aikaisemmin tajunnut vaikka useasti oonkin lausahdellut että pitäs liimaa ostaa että kestäs perse penkissä!!! miten ihmeessä olenkaan pärjännyt kaikki nämä 20 vuotta hevosen selässä ilman erillistä liimaa!!!!!?